Alkutilanne oli melko alkeellinen. Piti tietää tarkasti mihin astuu, ettei lennä nurin. Etenkin pimeällä tämä oli haastavaa (vai mitä, Lauri ja Jari!). Onneksi kukaan ei kaatunut.
Tässä vaiheessa olin jo lisännyt pari pienehköä kiveä nurkkaan, joka näkyy yläkuvassa vasemmalla.
Saunan sivuitse autolle ja roskikselle vievä polku oli myös hyvin möykkyinen, puhumattakaan piharakennukselle vievästä rinteestä.
No, ensin pitäisi purkaa vilpolan lattia, sillä sieltä saisin hyvät alajuoksut... Joten työ tuli aloitttua hieman väärästä kohtaa, kiviportaan rakentamisesta:
Kivet tulivat suunnileen samaan korkoon kuin vilpolan lattia.
Nyt työ jäi useaksi viikoksi vaiheeseen... Kunnes lokakuun lopulla vilpolan lattia oli purettu!
Ja sitten fundeeraamaan ja aprikoimaan. Ja vatupasseeraamaan. Onneksi huomasin ajoissa, että pieni vatupassini oli jähmettynyt kylmässä!
Peruskivien päälle laitoin kaistat autotallista löytynyttä kattohuopaa. Ja eikun naulaamaan!
Kansilaudat on saunan takaa ja autotallin kupeelta löytynyttä lehtikuusta, joka oli joskus ollut jonkun terassin kantena. Ruuvit niissä oli edelleen pystyssä, joten pieni siistiminen oli paikallaan.
Ja eikun vasara heilumaan! Nauloja oli niukanlaisesti (kaksi per lauta), joten asiaa rautakauppaan tuli. Toivottavasti lämpimiä ilmoja vielä riittä, että saan loput naulat naputeltua paikoilleen.
Vilpolan lattian etureunaan piti vielä pläjäyttää tuollainen kaunistuslista..
Väliaiksisen etuportaan tein vanhoista harkoista.
Nyt kulku on huomattavasti helpompaa. Sen huomaa etenkin puita kantaessa. Ja pimeässä.
Jos maa ei heti jäädy, saatan saada kiviportaitakin jatkettua.. Tai keväällä sitten...
